Homecoming 2018

Synttärit tuli ja meni, en oo elämäni aikana varmaan koskaan saanut niin paljon synttärionnitteluja kun nyt täällä koulussa. :D En koko koulupäivänä tehnytkään muuta kun kiittelin ja kuuntelin pari kertaa kun mulle laulettiin. Illalla harkkojen jälkeen lähdettiin perheen ja isoäidin kanssa syömään Olive Gardeniin joka on italialainen ravintola. Söin lasagnea ja oli kyllä älyttömän hyvää. Sain isoäidiltä lahjaksi sen mekon home comingia varten jota pidin muotinäytöksessä! Ja perheeltä sain sen urheiluasun jota pidin siinä. Tykkään niistä tosi paljon.

Tiistain (25.9.) pelissä Goldendalea vastaan 10-0, tein yhden maalin ja Torstaina (27.9.) Connellia vastaan 1-0, en pelannut varsityssä. Pelasin yhden puoliskon jv:ssä mutta mulla on mennyt oikean puolen alaselkä todella kipeäksi, ja peli oli niin tiukka niin koutsit todennäköisesti ei sen takia laittanut mua kentälle. Perjantaina oltiin taas, yllätys yllätys, katsomassa jenkkifutista. Tällä kerralla mun kaveri Ashlynn tuli meidän mukana. Meidän koulun jenkkifutisjoukkue ei oo kovin hyvä, hävittiin 69-0. 

Lauantaina (29.9.) lähdettiin aamulla ajamaan kohti Pullmania eli Washington State Universityä. Pääsin ensimmäistä kertaa näkemään kunnon jenkkifutispelin, se oli aivan hullua. Katsomot ihan täynnä ja uskomaton tunnelma. WSU voitti pelin ja oli hauskaa katsoa sitä. Pelin jälkeen mentiin sitten asuntovaunualueelle jossa opiskelijoilla oli kunnon bileet menossa ja juttelin siellä joillekin tosi mukaville tyypeille jotka huomas että mä vaan vähän roikuin Nikkin perässä. Oli aivan jäätävän kylmä ja oltiin siellä jonnekin 22.30 asti kunnes suunnattiin meidän Air B&B asunnolle Idahoon jossa vietettiin yö. Pullman on siis ihan todella lähellä Washingtonin ja Idahon rajaa, joten sieltä meidän yöpymispaikkaan oli ehkä 8mailin matka.  Sunnuntaina sitten suunnattiin WSU naisten jalkapallopeliin. Sitä oli todella hauska katsoa, kun tällö kertaa tiesin mitä pelissä tapahtuu ja mitkä ne säännöt on. :D 

Koulun maskotti :D

Syömässä the Cougissa ennen kotiin lähtöä

Maanantai (1.10.) olikin sitten todella erikoinen päivä koulussa. Yhden oppilaan sisko oli tehnyt sen oppilaan nimissä uhkauksen kouluampumisesta netissä ja koko koulu meni sekaisin. Lounaan jälkeen oppilaita alettiin kutsua pois tunneilta koska niiden vanhemmat oli hätääntynyt ja halusi hakea ne pois sieltä. Viimeisellä oppitunnilla meitä oli ehkä noin kymmenen oppilasta noin kolmestakymmenestä. Sitä oppilasta, jonka sisko sen uhkauksen teki, kohtaan tuli kauhea viha mutta kaikki johtui siitä että näiden oppilaiden äiti oli kuollut pari päivää aikaisemmin ja heitä alettiin kiusaamaan sen takia, joten se sisko halusi sen takia tehdä sen. No mutta se siitä, maanantai oli myös Jimin (hostisä) syntymäpäivä joten kun tultiin harkoista niin lähdettiin taas ulos syömään. Ravintola ei ollut sama kuin mun synttäreillä mutta aika samantapaista ruokaa, italialaista. Tiistaina (2.10.) pelattiin taas Naches koulua vastaan, sitä joka on meidän ”vihollinen”. No, hävittiin se peli 2-1 jatkoajalla enkä itse edes pelannut. Aiemmin samana päivänä kävin taas fysioterapeutilla, koska mun alaselän kipu oli vain pahentunut enkä siinä vaiheessa pystynyt enää kävelemään edes kunnolla. Joka askeleella tuntui kuin olis puukko survaistu oikean puolen alaselkään. No, se antoi mulle luvan pelata tiistain pelissä kipulääkkeiden kanssa (mutta en sitten edes pelannut...) ja sitten mun piti levätä viikon verran. Torstaina vastassa oli LaSalle joka on se yksityinen koulu joka murskaa kaikki, viimeksi meidät 8-0. Mutta tytöt pelas älyttömän hyvin ja hävittiin vain 4-1, joten koutsit päätti ettei meillä oo harkkoja perjantaina. Olin siitä tosi iloinen koska mun piti käydä ostamassa kengät homecomingiin joka oli lauantaina. Lähdin siis perjantaina suoraan koulusta shoppailemaan Ashlynnin ja Evelynin kanssa. Ashlynn on myös tosi pitkä, ollaan melkein yhtä pitkiä ja koska meillä ei ollut poikaa parina sinne tansseihin niin päätettiin että laitetaan molemmat korkkarit. Ostin aivan älyttömän upeet hopeat aika korkeat. 

Mentiin suoraan shoppailemasta Ashlynnin luokse ja se olikin eka kerta kun kävin siellä. Pelastettiin myös kolmen viikon ikäinen pieni koiranpentu ulkoa kuolemasta. Pitkä tarina, mutta lyhyesti Ashlynnin naapurit ei pidä kauhean hyvää huolta koiristaan ja ne on varmaan jopa pentutehtailijoita koska niillä on tosi paljon pentuja. Kuultiin ulkona koiran itkua ja päätettiin mennä katsomaan etteikai ne ole ulkona sillä säällä. Löydettiin sitten se yksi pentu, yritti päästä sisälle mutta ei päässyt portaita kun oli niin pieni, ketään ei ollut kotona mutta ulko-ovi sepposen selällään. Pentu tärisi aivan järkyttävän paljon ja vain itki joten Ashlynn päätti että otetaan se sisälle. Lämmiteltiin sitä ja ruokittiin, nyt se on jo uudessa kodissa joten kaikki hyvin. Illalla mentiin katsomaan jenkkifutispeliä, ja koska se oli homecomingpeli niin katsomo oli aivan täynnä vaikka sää oli aivan hirveä, satoi vettä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kunnolla sataa vettä täällä ollessani, Yakima on siis todella kuiva alue. Se oli myös ensimmäinen peli jonka meidän joukkue tällä kaudella voitti. Pelin aikana meille tuli idea jos mä voisin mennä Ashlynnin luokse yöksi, pelotti vaan kysyä koska se oli ensimmäinen kerta kun olisin kellään yötä enkä tiedä miten mun hostvanhemmat siihen reagoisi. Olin kuitenkin yllättynyt, ne päästi mut ihan hyvin. Vietin siis pe-la yön siellä ja lauantaina olikin aika valmistautua homecomingiin. 

12 aikoihin lauantaina (6.10.) mentiin takaisin meille jossa me valmistauduttiin homecomingiin. Sinne tuli myös Evelyn ja sen serkku Josie jonka luona se asuu (koska sen vanhemmat asuu Meksikossa). Oli kivaa kun kerrankin meillä oli mun kavereita ja oli hauskaa yhdessä valmistautua. Viiden aikoihin sitten lähdettiin kohti Eman kotia jossa meillä oli suunnitelmissa syödä päivällinen. Otettiin siellä myös kuvat ja ruoka oli aivan super hyvää, se oli jotain pastaa jonka nimeä en muista mutta joku hieno italialainen. Sitten oli vuorossa se illan pääasia jota oon odottanut viikkoja. Homecoming oli todella erilainen kuin olin kuvitellut, vaikka en tosin osaa sanoa mitä kuvittelin. Meidän koulun tanssit on tietysti varmaan todella erilaiset kuin suurimman osan muista USAn kouluista koska meidän koulussa suurin osa oppilaista on meksikolaisia joten meksikolaista musiikkia ja tanssia oli suurimmaksi osaksi. Tykkäsin siitä todella paljon, oltiin koko ilta tanssilattialla ja meillä oli todella hauskaa. Tanssit kesti 11 illalla jonka jälkeen suunnattiin vielä hetkeksi Eman luokse, kotona itse olin joskus puoli yhden maissa.

Sunnuntaina oli mahtava päivä: olin koko päivän kotona sängyssä :D. Oon aina niin kiireinen että oli ihana vaan olla. Olin vieläpä suurimman osan päivää yksin kun kaikki muut oli Rachaelin pelissä. Tein kyllä suurimman osan ajasta läksyjä mutta tosi laiskasti. Sunnuntaina mulla oli myös ensimäistä kertaa todella hyvä olo kotona. En osaa selittää sitä, mutta siinä illemmalla mun sisälle tuli sellanen lämmin tunne ja tuntu siltä että mä viihdyn hyvin. Alan ehkä pikkuhiljaa viimein todella asettumaan tänne. Illalla sitten klo 7 meidän omalla kirkolla oli youth group, se oli ensimmäinen kerta kun olin meidän oman kirkon illassa. Se kyllä taisikin olla meidän kirkon eka youth group nyt syksyllä. Mulla oli tosi kivaa, se oli todella erilainen kuin Stone kirkon group ja oli kans kivaa kun suurimman osan ihmisistä tiesin meidän koulusta. 

Mulla ei ollut laittaa mitään kuvaa niin tässä meme. 

Jalkapallossa meillä tuli pieni takapakki. Oltiin hävitty ne kaksi edellistä peliä, ja tiistaina hävittiin taas, Cle-Elumia vastaan. Sekin me edellisellä kerralla voitettiin, 5-2 mutta tällä kertaa hävittiin 6-2. Se oli aika kova isku mutta torstain pelissä oltiin taas ruodussa ja voitettiin Granger 3-0. Meillä on meidän liigassa kolme peliä jäljellä jonka jälkeen siirrytään Districteihin. Ollaan todennäköisesti menossa sinne, pitää vaan voittaa loput pelit ettei jouduta pelata toisen lohkon kovinta joukkuetta vastaan. Koutsit sanoi että jos me voitetaan edes yksi niistä peleistä me ollaan menossa Osavaltion peleihin, joka kuulostaa ihan huikealta. Viimeksi Highland on päässyt Osavaltioon vuonna 2010 joten ihan huippu olis päästä näkemään mitä tapahtuu. Uskon että voidaan hyvinkin päästä sinne asti. Perjantaina meillä ei ole koulua, on joku opettajien valinnainen joku päivä, en muista mikä se nyt oli. Eli kolmen päivän viikonloppu. Siitä syystä jenkkifutispeli on jo torstaina. Matkattiin siis suoraan meidän pelistä Nachesiin katsomaan poikien peliä. Hävisivät pelin, joka ei sinänsä yllättänyt. 

Perjantaina ei tosiaan ollut koulua. Meillä oli aikaiset harkat kello 8 aamulla, mutta muuten en tehnyt oikein mitään muuta kuin läksyjä ja siivosin mun huoneen. Lauantaina olikin sitten aika erikoinen päivä, nimittäin Nikkin ystävä tekee musiikkia ja ne tuli meille kuvaamaan musiikkivideota. Sain olla mukana taustajoukoissa. Ne tuli tänne 7 aikaan aamulla, ja meillä oli lyhyet harkat kello 9-10. Meidän maalivahti sai iskun päähänsä LaSalle pelissä joten se ei ole saanut pelata vähään aikaan, ja pidettiin siksi harkat lauantaiaamuna jotta se saa pelata tiistaina. Harkkojen jälkeen siis tulin kotiin ja yhden aikaan alettiin kuvaamaan niitä kohtauksia joissa tarvittiin taustahenkilöitä. Siinä menee varmaan muutama kuukausi ennenkuin se video tulee ulos, linkkaan sen kyllä sitten tänne kun se tulee. Oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea musiikkivideon kuvaaminen vaatii ja mitä siinä todellisuudessa tapahtuu. Videota kuvattiin jonnekin kuuteen asti. Illalla puoli seitsemän maissa lähdin Ashlynnin ja Evelynin kanssa Corn Mazeen, joka on siis sellainen kauhukierros maissipellon keskellä ja siellä ihmiset yrittää säikytellä. Halloween Amerikassa!! Jännitin ihan sikana etukäteen koska oon kuullut että se on pelottava. Mutta loppujen lopuksi se ei ollut edes pelottava, mua ei edes pelota mitkään kauhujutut joten todennäköisesti sen takia. 

Tässä kuvassa on hauska tarina: hävitettiin meidän mukana ollut Emily ja Kelsey (punainen takki) kyseli että ”Missä on Emily??” Sitten tuo hirviö mikälie kuiskaa karmivasti sen korvaan ”En tiedä missä Emily on”

Huh, vihdoin sain tän postauksen julkaistavaksi. On niin outoa kun aina kirjoitan näitä niin pitkään, viimeks julkaisin kolme viikkoa sitten. Mutta varmaan mielenkiintoisempaa lukea tällasia pidempiä joissa tapahtuu paljon kuin tosi lyhyitä jossa on kaikkea turhaa. Tänään pelissä Zillah vastaan jälleen 6-1. Tässäpä kaikki mitä nyt tähän mennessä on sanottavaa. Kiitos kun luit <3